Taitaa tuo lämpö pehmentää jo pienen pojankin päätä, kun tuntuu ettei mikään mitä on opittu tunnu enää toimivan.
Herra istuu kun haluaa, mutta "muahan ei kukaan komenna" asenteella.
Ja just kun luulin nähneeni ihan kaikki temput tähän ikään mennessä, niin poika päätti iltalenkillä, että "miksi olla vaikea, kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdotonkin". Varmaan ihmiset jo katseli, että miten joku voikin retuuttaa pientä pentua noin, kun toinen päätti kokeilla uuden nahkahihnan ulottuvaisuutta. Veti niin että hengitys pihisi, no pysähdyshän siitä seurasi ja liikkeelle lähdettiin taas kun oltiin rauhoituttu. Ja miten lähdettiin liikkeelle? No täysiä!
Useempi voltti oli aika lähellä, kun piuha loppuikin yllättävän nopeasti ja seurasi äkkipysähdys. :/
Yksi koira ohitettiin ihan ookoo, samoin lastenrattaat, joskin niiden perään oli hiukan pakko tuijotella. Mutta ihmisten joilla ei ollut mitään "ylimääräistä", niin niiden perään ja kimppuun piti yrittää päästä ihan urakalla.
Ja yhden pyöräilijän kohdalla tuli sellainen äkkisyöksähdys, että pelästyin itsekkin -> välitön palaute koiralle.
Taisi olla ihan ensimmäinen lenkki, kun jouduin ihan hammasta puremaan että pysyisin ite rauhallisena.
Aamulla oli ihan kun olis eri koiran kanssa käynyt pihalla. Niin kuljettiin nätisti rinnalla jolkotellen ja nuuskutellen maata.
Saa nähdä mitä ilta tuo tullessaan, jos sääennusteet paikkaansa pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti